Työajan lyhentäminen on tehokas keino vähentää työttömyyttä ja helpottaa työntekijöiden työssä jaksamista. Palvelutkin paranevat, kun palvelutehtävissä siirrytään kahdeksan tunnin aukiolosta kahteentoista tuntiin kahden kuuden tunnin vuoron muodossa. Työnantajillekin tämä on edullista, kun tilat ja laitteet ovat käytössä suuremman osan vuorokautta.
Työajan lyhentäminen kuuteen tuntiin päivässä tai 30 tuntiin viikossa lisää myös työn tuottavuutta merkittävästi. Siksi työajan lyhentäminen on tehtävä nykyistä ansiotasoa alentamatta.
Samalla kun vaadimme työajan lyhentämistä ansiotasoa alentamatta, vaadimme nollatuntisopimusten kieltämistä. Kun työsopimukseen merkitään pienimmäksi työajaksi nolla tuntia, työntekijä on täysin työnantajan armoilla. Omaa elämistä ei voi suunnitella, kun aina on oltava valmiina lähtemään töihin työnantajan käskiessä. Useissa tapauksissa toteutuneista tunneista saatava palkka ei kuitenkaan riitä edes normaaliin elämiseen.
Kun työtä on useammilla ihmisillä ja kun työstä maksetaan kunnollista palkkaa, ihmisillä on varaa ostaa tarvitsemiaan tuotteita. Tällä tavalla myös koko maan talous kohentuu.
Lapin kommunistit 