Vuonna 1941 Suomi liittoutui vahvaksi arvelemansa natsi-Saksan kanssa ja hyökkäsi Neuvostoliittoon. Retkestä ei kuitenkaan tullut kuviteltua riemumarssia Uralille. Silloinen kansanedustaja Urho Kekkonen sanoi sodan kokemusten viisastuttamana jo vuonna 1943 puheessaan, että
”Suomen etu ei voi olla, että se on jonkin suurvallan äärimmäisenä, Venäjän rajalla alituisesti varuillaan olevana ja ensimmäisenä jalkoihin joutuvana liittolaisena. Suomen kansalliset edut eivät salli sitoutumista Venäjän vastaisen politiikan linjalle.”
Kun sodasta oli päästy irtautumaan, ensin kokoomuslainen Paasikivi ja hänen jälkeensä maalaisliittolainen Kekkonen lähtivät presidentteinä ollessaan toteuttamaan määrätietoisesti puolueettomuuden ja hyvien naapuruussuhteiden politiikkaa.
Tämä osoittautui taloudellisesti edulliseksi ja toi Suomelle kansainvälistä arvostusta. Suomen nauttima arvonanto mahdollisti muun muassa Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokouksen järjestämisen Helsingissä vuonna 1975.
Vaikka maailma on kovasti muuttunut Paasikiven ja Kekkosen ajoista, periaate suurvaltojen ristiriitojen ulkopuolella pysyttäytymisestä pätee edelleen. Liittoutuminen USA:n ja Naton kanssa merkitsisi alituista varuillaan olemista ja sodan syttyessä ensimmäisenä taistelujen jalkoihin joutumista. Suomen kommunistisen puolueen Lapin piiri vaatii siksi Nato-yhteistyön lopettamista ja tehtyjen sopimusten irtisanomista. On palattava puolueettomuuden ja asiallisten ja rauhanomaisten naapuruussuhteiden linjalle. Puolueettomuuden eduista ovat hyvinä esimerkkeinä Ruotsi ja Sveitsi, joiden ei ole tarvinnut olla mukana sodissa pariin sataan vuoteen.
16.3.2022
SKP:n Lapin piirin työvaliokunta
Lapin kommunistit 